RGB- ja CMYK- värimallit

RGB- värimalli

RGB- värimalli on väritila, jossa eri värejä muodostetaan sekoittamalla keskenään punaisen, vihreän ja sinisen väristä valoa. Tällaista värillisiä valoja yhdistelevää värimallia kutsutaan additiiviseksi. Värimallin nimi juontuu näiden päävärien englanninkielisistä nimistä. Tätä värimallia käytetään mm. tietokoneessa ja televisiovastaanottimessa, joiden näyttölaitteiden pikselit muodostuvat punaisen, vihreän ja sinisen värisistä valonlähteistä. 

Kuvatiedostoja käsitellään yleensä RGB- väritilassa. RGB- värikuvatiedosto muodostuu kolmesta värikanavasta, jotka näkyvät näytöllä punaisina, vihreinä ja sinisinä pisteinä. Havaittava väri syntyy näiden pisteiden yhteisvaikutuksesta. 

Digitaalikamerat tallentavat kuvatiedostot yleensä sRGB- väriavaruudessa, mutta ammattilaiskameroissa väriavaruudeksi voidaan valita muukin väriavaruus. Ammattikäytössä sRGB- väriavaruutta pyritään kuitenkin yleensä välttämään, koska se ei kata kaikkia värejä (etenkään sinivihreitä), jotka voidaan esittää CMYK- mallilla. 

Skanneri saattaa tehdä kuvatiedostoon värihunnun, jolloin jotkut RGB- väreistä korostuvat kuvassa. Värihuntu voidaan poistaa kuvaan jätetyn harmaakortin ja kuvankäsittelyohjelman harmaan pipetin avulla. Kameran ottama kuva on kennolla yleensä ns. Bayer-RGB- muodossa, josta sitten luodaan normaali RGB- kuva erilaisten algoritmien avulla. 

CMYK- värimalli

CMYK on yksi kuvatiedostoissa ja painotuotteissa käytettävistä väritiloista. Väriavaruus tarkoittaa niitä värejä, joita käytetään sekä valokuvia että piirustuksia tallennettaessa, esitettäessä, tulostettaessa ja painettaessa. 

Kun kuva tallennetaan kuvankäsittelyohjelmassa CMYK- väritilassa, jokaiseen kuvatiedoston pikseliin tallentuu neljän värin voimakkuustiedot - syaanin (vaalean sininen), magentan (sinertävä punainen), keltaisen ja mustan värin voimakkuus. 

CMYK on substraktiivinen väriavaruus eli esimerkiksi paperipinnalle painetut CMYKin osavärit estävät osaa valosta heijastumasta silmään ja silmä havaitsee valoon jäljelle jääneen värin. Silmä siis näkee väripinnan sitä tummempana mitä enemmän väriä on käytetty. 

Koska CMYK- väriavaruus ei sovellu esimerkiksi kuvien näyttämiseen tietokoneen näytöltä, kuvia tallennetaan CMYK- muodossa yleensä vain tulosteissa ja painotuotteissa käyttämistä varten. CMYK on yleisistä väriavaruuksista suppein, mikä tarkoittaa että sillä voidaan muodostaa vähiten erilaisia värejä. 

CMYK- avaruuden perusvärit onkin valittu kuvien paperille painamiseen soveltuviksi ja tätä väriavaruutta käytetäänkin pääasiassa painotuotteissa, jolloin puhutaan neliväripainosta. 

Kukin neljästä osaväristä painetaan paperille erikseen. Värien voimakkuutta säädetään muodostamalla väreistä tiheässä olevia rasteripisteitä. Rasteroinnin avulla neljällä perusvärillä saadaankin aikaan periaatteessa miljoonia erilaisia värisävyjä. 

Tyypillisin neliväripainon laatuongelma on kohdistusvirhe, jolloin neljä osaväriä eivät painoprosessissa osu täsmälleen samaan kohtaan paperia ja painotuloksesta tulee suttuinen ja ikään kuin liikahtaneen näköinen.