Bittikarttagrafiikka
Bittikarttagrafiikka on yleisin tapa esittää kuvia tietotekniikassa digitaalisessa muodossa ja näitä kuvia kutsutaan bittikarttakuviksi, pikselikuviksi tai rasterikuviksi. Bittikartta muodostuu pikseleistä, jotka muodostavat shakkilaudan kaltaisen ruudukon, ja jonka jokaisella pikselillä on tietty väri. Bittikarttagrafiikkaa käytetään mm. valokuvien digitaalisessa tallennuksessa ja www-sivujen kuvien ja kaavioiden esittämisessä. Kuvankäsittelyohjelmat muokkaavat ensisijaisesti bittikarttagrafiikkaa, sillä vektorigrafiikkaohjelmia ei yleensä kutsuta kuvankäsittelyohjelmiksi.
Tiedostokoko bittikarttakuvia käsitellessä on usein suuri, sillä ne kannattaa tehdä riittävän suureen pikselikokoon, josta voi myöhemmin tehdä pienempiä kopioita. Kuvanlaadun määrää pikseliresoluutio ja värisyvyys. Lisäksi mahdollinen häviöllinen kuvanpakkaus vaikuttaa lopputulokseen, joka kuitenkin ei välttämnättä ole bittikarttakuva. Sen pakkauksesta vain muodostetaan sellainen katselua varten. Pikselitiheyksiä voidaan laskea sopivan paperikoko-kuvanlaatusuhteen etsimiseksi.
Kuvan pikseliresoluutio ilmaisee pikselien määrän leveys- ja korkeussuunnassa ja sen yhteyteen liitetään joskus myös värisyvyys. Kuvan todellista resoluutiota eli erottelukykyä ei voida parantaa jälkeenpäin. Suuri pikseliresoluutio mahdollistaa kuvan suurentamisen tai pienentämisen, mutta ei takaa terävää kuvaa.
Pikselitiheys tarkoittaa painetun kuvan tarkkuutta ja se määrää kuvan tarkkuuden luonnossa. Jotta kuva näyttäisi hyvältä paperillla, tulee pikseleitä olla riittävän tiheässä, jotta silmä ei erota niitä neliöiksi. Pikselitiheyttä mitataan yksiköllä ppi. Suunniteltu katsomisetäisyys vaikuttaa myös kuvan tarkkuuteen. Bittikarttakuvan kaikkien pikselien lukumäärän kertoo megapikselit.
Värisyvyys kertoo kuinka monta bittiä käytetään värin esittämiseen pikseliä kohden. Nykyään kuvien värisyvyys on lähes aina 24 bpp, mutta pelkkä bittimäärä ei kerro kaikkea.
Vektorigrafiikka
Vektorigrafiikka on tietokonegrafiikkaa, joka perustuu koordinaatistoon sidottuihin objekteihin, joiden muodot ja ominaisuudet esitetään koordinaatein sekä matemaattisin funktioin. Tämä mahdollistaa sen että vektorigrafiikalla luodun kuvan kokoa voidaan muuttaa ilman että kuvasta tulee rakeinen, sekä sen, että kuvan muotoa voidaan muuttaa.
Pikselimäärän sijaan kuvan tallennuskoko riippuu kuvan yksityiskohtien määrästä, minkä ansiosta vektorigrafiikka on resoluutioriippumatonta ja tallennuskoko on yleensä pienempi kuin bittikarttagrafiikkaa sisältävillä tiedostoilla.
Vektorigrafiikkaa käytetään mm. tietokoneavusteisessa suunnittelussa, piirtografiikan tuottamisessa sekä kolmiuloitteisessa grafiikassa. Vektorigrafiikka ei persuperiaatteensa myötä sovellu digitaalisiin valokuviin vaan niissä käytetään pikseligrafiikkaa. Vektori- ja pikseligrafiikkaa voidaan myös yhdistää, jolloin vektorigrafiikalla luotuja polygoneja pinnoitetaan pikseligrafiikan avulla.
Yleistyvä tiedostomuoto vektografiikan tiedostomuodoksi on Scalable Vector Graphics (SVG). Portable Document Format (PDF) ja Postscript (PS) ovat vakiintuneet tulostettavan materiaalin muodoksi. Vektorigrafiikan piirtämiseen sopivia sovellusohjelmia ovat mm. ammattilaisten suosima Adobe Illustrator, ilmainen Inkscape, Corel Draw ja Macromedia FreeHand.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti