Pinterest

http://fi.pinterest.com/rjoosan/

RGB- ja CMYK- värimallit

RGB- värimalli

RGB- värimalli on väritila, jossa eri värejä muodostetaan sekoittamalla keskenään punaisen, vihreän ja sinisen väristä valoa. Tällaista värillisiä valoja yhdistelevää värimallia kutsutaan additiiviseksi. Värimallin nimi juontuu näiden päävärien englanninkielisistä nimistä. Tätä värimallia käytetään mm. tietokoneessa ja televisiovastaanottimessa, joiden näyttölaitteiden pikselit muodostuvat punaisen, vihreän ja sinisen värisistä valonlähteistä. 

Kuvatiedostoja käsitellään yleensä RGB- väritilassa. RGB- värikuvatiedosto muodostuu kolmesta värikanavasta, jotka näkyvät näytöllä punaisina, vihreinä ja sinisinä pisteinä. Havaittava väri syntyy näiden pisteiden yhteisvaikutuksesta. 

Digitaalikamerat tallentavat kuvatiedostot yleensä sRGB- väriavaruudessa, mutta ammattilaiskameroissa väriavaruudeksi voidaan valita muukin väriavaruus. Ammattikäytössä sRGB- väriavaruutta pyritään kuitenkin yleensä välttämään, koska se ei kata kaikkia värejä (etenkään sinivihreitä), jotka voidaan esittää CMYK- mallilla. 

Skanneri saattaa tehdä kuvatiedostoon värihunnun, jolloin jotkut RGB- väreistä korostuvat kuvassa. Värihuntu voidaan poistaa kuvaan jätetyn harmaakortin ja kuvankäsittelyohjelman harmaan pipetin avulla. Kameran ottama kuva on kennolla yleensä ns. Bayer-RGB- muodossa, josta sitten luodaan normaali RGB- kuva erilaisten algoritmien avulla. 

CMYK- värimalli

CMYK on yksi kuvatiedostoissa ja painotuotteissa käytettävistä väritiloista. Väriavaruus tarkoittaa niitä värejä, joita käytetään sekä valokuvia että piirustuksia tallennettaessa, esitettäessä, tulostettaessa ja painettaessa. 

Kun kuva tallennetaan kuvankäsittelyohjelmassa CMYK- väritilassa, jokaiseen kuvatiedoston pikseliin tallentuu neljän värin voimakkuustiedot - syaanin (vaalean sininen), magentan (sinertävä punainen), keltaisen ja mustan värin voimakkuus. 

CMYK on substraktiivinen väriavaruus eli esimerkiksi paperipinnalle painetut CMYKin osavärit estävät osaa valosta heijastumasta silmään ja silmä havaitsee valoon jäljelle jääneen värin. Silmä siis näkee väripinnan sitä tummempana mitä enemmän väriä on käytetty. 

Koska CMYK- väriavaruus ei sovellu esimerkiksi kuvien näyttämiseen tietokoneen näytöltä, kuvia tallennetaan CMYK- muodossa yleensä vain tulosteissa ja painotuotteissa käyttämistä varten. CMYK on yleisistä väriavaruuksista suppein, mikä tarkoittaa että sillä voidaan muodostaa vähiten erilaisia värejä. 

CMYK- avaruuden perusvärit onkin valittu kuvien paperille painamiseen soveltuviksi ja tätä väriavaruutta käytetäänkin pääasiassa painotuotteissa, jolloin puhutaan neliväripainosta. 

Kukin neljästä osaväristä painetaan paperille erikseen. Värien voimakkuutta säädetään muodostamalla väreistä tiheässä olevia rasteripisteitä. Rasteroinnin avulla neljällä perusvärillä saadaankin aikaan periaatteessa miljoonia erilaisia värisävyjä. 

Tyypillisin neliväripainon laatuongelma on kohdistusvirhe, jolloin neljä osaväriä eivät painoprosessissa osu täsmälleen samaan kohtaan paperia ja painotuloksesta tulee suttuinen ja ikään kuin liikahtaneen näköinen. 

Kuvatulva

Teknisen reproduktion eräs historiallinen seuraus on meitä ympäröivän maailman kuvien määrän huomattava kasvu- kuvatulva. Vain sata vuotta sitten kuva oli huomattavasti harvinaisempi osa ihmisten arkea kuin nykyisin. Tänään ihmiset viettävät kuvien parissa merkittävän osan päivittäisestä elämästään.

Kuvatulvan on arveltu aiheuttavan niiden merkityksen vähentymisen (merkitysinflaatio). Yleistyessään kuvat myös väistämättä tulevat yhä ideologisemmiksi, kun kuvallinen viestintä globalisoituu ja koskettaa erilaisia kulttuureita. Esim. kuva ideologisten taisteluiden välikappaleina: 2005-2006 Muhammed.pilapiirrosjupakka tai Tallinnassa 2007 kiista pronssisoturi-patsaan

Kuva on sekä taiteen että viestinnän kieli. Kuva herättää ihmisen uteliaisuutta, jonka takia se voi myös selkiyttää, havainnollistaa ja tehdä asioita kiinnostavaksi. Esim. yrityskuva ei tarkoita ainoastaan yrityksen graafista asua, vaan se on nykyisin johdonmukainen osa viestintästrategiaa, johon kuuluvat niin yrityksen toimitilat, tuotteiden jakelu kuin sisäinen viestintäkin. 

Kuva ja sana voivat toimia tehokkaasti yhdessä. Graafinen suunnittelu auttaa katsojaa tulkitsemaan viestejä. Kuvitus eli illustraatio tarkoittaa kuvalajia, jolle on ominaista se, että aiheena oleva kertomus on ensisijainen verrattuna kuvan muotoon tai tyyliin. Kuvitus on harvoin täysin itsenäinen teos, vaan se liittyy läheisesti tekstiin. Kuvitus ja visualisointi havainnollistavat tai elävöittävät yleensä sellaisia asioita, joita on vaikea kuvittaa muilla graafisilla esityksillä tai valokuvilla. 

Kartat, graafiset esitykset ja kirjaimet ovat myös osa kuvallista viestintää, kuten taitto, ladonta ja ortografia eli oikeinkirjoitus. Voidaan väittää, että ihminen lukee katsomalla sanakuvia ja käsitys niiden selkeydestä on jokaisen kirjoittajan vahvuus. Tässä mielessä kuvallisen viestinnän osaamisella on varsin suuri kysyntä, sillä tänään kaikki kirjoittajat ovat myös jossain määrin typografeja, latoja ja taittajia.

Kuvallinen viestintä on joukkoviestintää, mutta sen historia eri tyyli- ja aatesuuntineen on usein varsin lähellä muuta kuva- ja taidehistoriaa. Monet graafisen suunnittelun ammattilaiset pitävätkin kuvataidetta ja taidehistoriaa ammatillisen innovaation lähteenä. 

Tietokoneohjelmien, pelien, internetin ja älypuhelimien myötä erilaiset käyttöliittymägrafiikat ja infografiikat ovat yleistyneet.

Lähde: wikipedia

Kuvan digitalisoituminen

Analoginen ja digitaalinen ovat tietotekniikan käsitteitä, joilla kuvataan informaation välittymistä. Kuva voidaan tallentaa analogisin tai digitaalisin menetelmin ja se voidaan synnyttää, siirtää ja sitä voi muokata näillä järjestelmillä. Kuvan muuttaminen digitaaliseksi tarkoittaa sitä että analoginen kuva muutetaan tietokoneen ymmärtämään muotoon eli numeraalisiksi arvoiksi.

Digitaaliset kuvat alkoivat yleistyä erilaisten kuvankäsittely- ja kuvanteko-ohjelmien kehityttyä. Digitaalisen kuva-aineiston määrä kasvoi 1980- luvulta alkaen, kun kuvanlukijat eli skannerit sekä digitaaliset valokuvauskamerat sekä myöhemmin digitaaliset videokamerat ilmestyivät kulutustavaramarkkinoille.

Nykyisin kuvia ei ainoastaan muuteta digitaalisiksi vaan ne luodaan suoraan valokuvaamalla, piirtämällä tai mallintamalla digitaalisiksi. 

Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen on kuvan prosessointia, jossa käsitellään pikseleitä käden kontrolloimana. Syöttölaite voi olla hiiri, joka sopii huonosti piirtämiseen tai stylus eli piirrin, joka yhdistetään piirrustuslaudan (piirrustuslevy, digitointipöytä) kautta tietokoneeseen.

Industrialismin aikana kehitettiin kuvan reproduktio- eli monistamiskeinoja, jotka mahdollistavat niiden esittämisen yhä tarkemmin ja tehokkaammin. Erilaisten painotekniikoiden ja vuonna 1826 keksityn valokuvauksen käyttöönnotto alkoi yleistyä 1800- luvun lopulta alkaen. 

Digitalisoituminen aiheuttaa muutoksia juuri kuvan reproduktion suhteen. Digitaalisten kuvien tekeminen, vertaaminen, siirtäminen, muokkaus, kopiointi ja julkaiseminen on nopeampaa ja helmpompaa kuin aikaisemmin. Tietokoneistuminen muuttaa kuvan tekemisen välineitä ja prosesseja lähes kaikilla kuvallisen viestinnän ammattialoilla, kun tietokoneesta on tullut yksi kuvan tekemisen apuväline muiden rinnalle. 

Lähde: wikipedia

Bittikarttagrafiikka ja vektorigrafiikka

Bittikarttagrafiikka

Bittikarttagrafiikka on yleisin tapa esittää kuvia tietotekniikassa digitaalisessa muodossa ja näitä kuvia kutsutaan bittikarttakuviksi, pikselikuviksi tai rasterikuviksi. Bittikartta muodostuu pikseleistä, jotka muodostavat shakkilaudan kaltaisen ruudukon, ja jonka jokaisella pikselillä on tietty väri. Bittikarttagrafiikkaa käytetään mm. valokuvien digitaalisessa tallennuksessa ja www-sivujen kuvien ja kaavioiden esittämisessä. Kuvankäsittelyohjelmat muokkaavat ensisijaisesti bittikarttagrafiikkaa, sillä vektorigrafiikkaohjelmia ei yleensä kutsuta kuvankäsittelyohjelmiksi. 

Tiedostokoko bittikarttakuvia käsitellessä on usein suuri, sillä ne kannattaa tehdä riittävän suureen pikselikokoon, josta voi myöhemmin tehdä pienempiä kopioita. Kuvanlaadun määrää pikseliresoluutio ja värisyvyys. Lisäksi mahdollinen häviöllinen kuvanpakkaus vaikuttaa lopputulokseen, joka kuitenkin ei välttämnättä ole bittikarttakuva. Sen pakkauksesta vain muodostetaan sellainen katselua varten. Pikselitiheyksiä voidaan laskea sopivan paperikoko-kuvanlaatusuhteen etsimiseksi. 

Kuvan pikseliresoluutio ilmaisee pikselien määrän leveys- ja korkeussuunnassa ja sen yhteyteen liitetään joskus myös värisyvyys. Kuvan todellista resoluutiota eli erottelukykyä ei voida parantaa jälkeenpäin. Suuri pikseliresoluutio mahdollistaa kuvan suurentamisen tai pienentämisen, mutta ei takaa terävää kuvaa. 

Pikselitiheys tarkoittaa painetun kuvan tarkkuutta ja se määrää kuvan tarkkuuden luonnossa. Jotta kuva näyttäisi hyvältä paperillla, tulee pikseleitä olla riittävän tiheässä, jotta silmä ei erota niitä neliöiksi. Pikselitiheyttä mitataan yksiköllä ppi. Suunniteltu katsomisetäisyys vaikuttaa myös kuvan tarkkuuteen. Bittikarttakuvan kaikkien pikselien lukumäärän kertoo megapikselit. 

Värisyvyys kertoo kuinka monta bittiä käytetään värin esittämiseen pikseliä kohden. Nykyään kuvien värisyvyys on lähes aina 24 bpp, mutta pelkkä bittimäärä ei kerro kaikkea. 

    

Vektorigrafiikka

Vektorigrafiikka on tietokonegrafiikkaa, joka perustuu koordinaatistoon sidottuihin objekteihin, joiden muodot ja ominaisuudet esitetään koordinaatein sekä matemaattisin funktioin. Tämä mahdollistaa sen että vektorigrafiikalla luodun kuvan kokoa voidaan muuttaa ilman että kuvasta tulee rakeinen, sekä sen, että kuvan muotoa voidaan muuttaa. 

Pikselimäärän sijaan kuvan tallennuskoko riippuu kuvan yksityiskohtien määrästä, minkä ansiosta vektorigrafiikka on resoluutioriippumatonta ja tallennuskoko on yleensä pienempi kuin bittikarttagrafiikkaa sisältävillä tiedostoilla. 

Vektorigrafiikkaa käytetään mm. tietokoneavusteisessa suunnittelussa, piirtografiikan tuottamisessa sekä kolmiuloitteisessa grafiikassa. Vektorigrafiikka ei persuperiaatteensa myötä sovellu digitaalisiin valokuviin vaan niissä käytetään pikseligrafiikkaa. Vektori- ja pikseligrafiikkaa voidaan myös yhdistää, jolloin vektorigrafiikalla luotuja polygoneja pinnoitetaan pikseligrafiikan avulla. 

Yleistyvä tiedostomuoto vektografiikan tiedostomuodoksi on Scalable Vector Graphics (SVG). Portable Document Format (PDF) ja Postscript (PS) ovat vakiintuneet tulostettavan materiaalin muodoksi. Vektorigrafiikan piirtämiseen sopivia sovellusohjelmia ovat mm. ammattilaisten suosima Adobe Illustrator, ilmainen Inkscape, Corel Draw ja Macromedia FreeHand. 

Digitaalinen media & jakelu

Digitaalinen media

• Digitaalisen viestinnän peruselementit: 
• Teksti, valokuva, grafiikka, video, animaatio, ääni ja musiikki. 
• Näitä yhdistämällä kahta tai useampia puhutaan multimediasta. 
• Hypermedia: tehdään valintoja ja vaikutetaan median esitystapaan. 
• Linkitettävyys, epälineaarisuus ja vuorovaikutteisuus. 
• Multimedia- tai uusmediasovellukset: yhdistellään ja linkitetään erilaisia digitaalisia mediaelementtejä toisiinsa. 

Digitaalinen jakelu

• Samaa mediaelementtiä (esim digitaalinen valokuvaI) voidaan käyttää useassa eri yhteydessä: 
• Tv, radio, Internet, satelliitti, 3G-verkot
• Ideana saada viestintävälineiden erot häviämään; samoja bittejä käytetään kaikissa julkaisukanavissa. 
• Rajoittavia tekijöitä esim. kaistanleveydet ja laitteiden tai ohjelmistojen eri versiot. 
• Tallenteet ovat sisältöjä tai sisältökokonaisuuksia joiden käyttöoikeudesta usein maksetaan. Esim DVD elokuva tai musiikki CD. 
• Tallenteiden etuna on nopeus ja suuri tallennuskapasiteetti: perinteisesti tieto on kulkenut nopeammin CD levyltä kuin verkosta. Tämä on kuitenkin muuttumassa. 
• Nopeat verkot ovat korvaamassa tallenteet Pilvipalveluina. 
• Pilven ohjelmia tai tiedostoja voi käyttää asentamatta niitä omalle koneelle jolloin niitä voi käyttää usealta eri laitteelta. 
• Verkkojen kautta on helppo jakaa digitaalista infoa. 
• Kiinteisiin tallenteisiin verrattuna etuina on päivitettävyys ja vuorovaikutteisuus. 
• Tietoa voidaan siirtää langattomasti tai kaapeleita pitkin. 
• Haittana hitaus, vaihteleva nopeus ja häiriöt. 
• Erilaisia verkkoja: (digitaalisen informaation valitysverkot)
• Tietoverkot
• Lähiverkot
• Internet
• Televerkot
• Lankapuhelinverkko
• Matkapuhelinverkot
• Radio- ja televisioverkot
• Kaapelitelevisio
• Radiolähetys
• Televisiolähetys
• Satelliittilähetys 
• Interaktiivisuutta varten verkkojen tulee olla kaksisuuntaisia. 
• Tiedonsiirto voi olla symmetristä tai asymmetristä. 
• Symmetrisessä verkossa siirtokapasiteetti on sama molempiin suuntiin
• Asymmetrisessä verkossa paluukanavalle on varattu vähemmän kapasiteettia
• Kaistanleveys tarkoittaa jakelukanavan kykyä välittää informaatiota (yksikkö bittiä per sekunti, bit/s tai bps). 
• Kaistanleveyteen vaikuttaa verkon ominaisuudet sekä käytetty siirtotekniikka. 
• CD- asemien ja kiintolevyjen tiedonsiirtonopeus ilmaistaan tavuina sekunnissa eli esim. 300 kt/s. 
• Digitaalisen median käyttö onnistuu monenlaisilla päätelaitteilla: tietokone, matkapuhelimet, tablet tietokoneet, digitelevisiot- ja radiot, älykellot jne. 
• Saman tiedon esittäminen eri laitteilla on usein ongelmallista johtuen erilaitteiden ominaisuuksista ja rajoitteista. 
• Responsive web design on eräs ratkaisu missä yritetään tehdä web-sivuista sellaisia että ne avautuvat eri laitteilla ilman ongelmia (esim. skaalautuvuus). 

Tehtävät

Tehtävä 2

Skype

Youtube

Wattpad

Televisio

Internet

Digitaalinen viestintä

Digitaalinen viestintä

• Digitaalinen viesintä tarkoittaa siis digitaalisesti (numeerisesti koodattua) siirrettävää ääntä, kuvaa ja tekstiä. Se mahdollistaa hypertekstin ja multimedian käyttämisen. 
• Digitaalinen media voi olla vuorovaikutteista, jolloin siihen liittyy joukko tietotekniikan sovelluksia, joissa hyödynnetään tekstiä, grafiikkaa, kuvaa, ääntä, animaatiota ja videota. Koska edellä mainitut mediat voidaan esittää digitaalisessa muodossa, niitä siirtää nopeasti esimerkiksi Internetissä tietokoneelta toiselle. 
• Myös perinteisemmät mediat kuten TV, radio ja lehdet ovat vähitellen siirtyneet yhä enemmän digitaaliseen muotoon. 
• Viestintä on murroksessa, se on digitalisoitunut ja yhdistynyt (esim. digikuva, digi-tv, digilehti, digitaalinen musiikki). 
• Enää ei voi puhua erikseen sähköisistä ja graafisista viestimistä vaan kaikki hoituu samalla laitteella. 
• Konvergenssi eli viestinten yhdistyminen. Samalla laitteella voidaan suorittaa viestintätoimenpiteitä mihin ennen tarvittiin erillinen laite. Esim nykyinen älypuhelin millä voi katsoa elokuvia, soittaa puheluita, kuunnella musiikkia jne. 
• Verkkoviestintä
• Sähköiset julkaisut 
• Pdf, E-kirjat, E-paperi
• Pelit
• Monimediaalisuus
• Crossmedia

Digitaalisessa viestinnässä on kolme aluetta: 

1. Televiestintä
2. Tieto- ja teletekniikkateollisuus
3. Sisältöteollisuus

• Televiestintä:
• Viestin välittämiseen käytettäviä verkkoja: tietoverkot, radio- ja televisioverkot.
• Tieto ja teletekniikkateollisuus:
• Valmistaa laitteita joita käytetään verkkojen rakentamiseen. 
• Valmistaa myös puhelimet, modeemit, ohjelmistot, päätelaitteet, kulutuselektroniikkaa. 
• Sisältöteollisuus: 
1. Graafinen teollisuus
• Painetut julkaisut, lehdet, kirjat, jne
2. Elektroninen julkaisutoiminta
• www-sivut, multimediaohjelmat, tietokonepelit, 'appsit'
3. Audiovisuaalinen teollisuus
• Tv, radio, elokuvat, musiikki
• Sisältöteollisuus voidaan myös jakaa sisällön mukaan: 
• Viihdeteollisuuteen (e. elokuvat, musiikki, pelit)
• Viestintäteollisuuteen (e. tiedonvälitys ja markkinointi) 
• Digitaalinen informaatio säilyy hyvin, ei vie paljoa tilaa eikä kulu. 
• Jakelu on helppoa ja halpaa. 

Digitaalisuus ja multimedia

Digitaalisuus ja multimedia

• Digitaalisen viestinnän peruselementit ovat teksti, valokuva, grafiikka, video, animaatio, äänitehosteet ja musiikki. 
• Elementit voivat olla erillisiä tiedostoja tai sitten voivat yhdistyä erillisiksi viestintäsovelluksiksi esim web- sivuiksi. 
• Multimedia on eri medioiden käyttämistä yhdessä tiedon välittämiseen. Esimerkiksi ääntä, valokuvaa, videokuvaa, animaatiota, tekstiä sekä vuorovaikutteisia osioita. Multimedia-aineisto tallennetaan yleensä digitaaliseen muotoon. 
• Tiukimmassa merkityksessä multimediasta puhuminen edellyttää, että eri medioita käytetään yhtäaikaisesti toisiaan tukevalla tavalla. Vuorovaikutteisuus. 
• Löyhimmässä merkityksessä multimedia-sanaa voidaan käyttää kattokäsitteenä erilaisille esimerkki kuva- ja äänimedioille ottamatta kantaa siihen, käytetäänkö niitä samanaikaisesti. 

Digitaalinen informaatio

Digitaalinen informaatio?

• Viestintä on toimintaa missä välitetään informaatiota. 
• Informaatiota voi olla dataa, tietoa, palvelua tai viihdettä. 
• Digitaalisessa muodossa informaation välitys, monistaminen ja arkistoiminen on nopeaa, tehokasta ja edullista. 
• Digitaalisuus on tiedon syöttämisessä, käsittelyssä, siirrossa, tallennuksessa ja esittämisessä käytettävä menetelmä, jossa tieto esitetään täsmällisinä arvoina. 
• Digitaalisen informaation pienin yksikkö on bitti, joka voi olla joko 0 tai 1.
• Prosessorit käsittelevät tietoa tavuina. Tavu on kahdeksan bitin ryhmä ja se voi sisältää lukuarvon välillä 0-255. Tämä muodostetaan binäärijärjestelmän avulla. 

8 bittiä = 1 tavu

• Peräkkäiset tavut muodostavat tiedostoja jotka voivat sisältää ohjelmia tai dokumentteja. 
• Digitaalisuuden vastakohtana on analogisuus. 
• Tietoa käsittelevissä laitteissa on yleensä sekä digitaalisia että analogisia osia. Esim. digitaalikameran A/D muunnin muuttaa valon analogisen signaalin digitaaliseksi signaaliksi ja tallettaa sen muistiinsa. 
• Digitaalisuus: muutetaan jokin analoginen tietokoneen ymmärtämään muotoon, eli numeroiksi. 

Kurssin suoritus

Kurssin suoritus

Löyhä kurssisuunnitelma

1. Johdatus digitaaliseen mediaan (teoria) 
2. Word & Powerpoint & Googlen palvelut 
3. QR koodit 
4. Animaatio 
5. Sosiaalinen verkko 
6. Vuorovaikutteinen viihde

•  Kurssin suorittamiseksi tulee osallistua tunneille, pitää blogi, tehdä harjoitukset, läpäistävä koe. 
• Kokeet uusitaan koepäivinä.